Ensi kertaa esimiehenä -kirja kertoo yhden esimiestehtävää harkitsevan ja 19 tehtävässä aloittaneen esimiehen tarinan. Tarinoissa käsitellään muun muassa ensimmäisen työpäivän tapahtumia, palautetta, kehityskekustelua, rekrytointia, palkkakeskustelua, strategiatyöskentelyä, alisuoriutumista ja epäonnistumista.

Kirjan hinta15 euroa, sisältää alv:n ja postituksen. Vähintään 10 kappaleen tilaus 12 euroa kappale.  Tilaukset: markkusilvennoinen1@gmail.com

Kirjan teemoja käsitellään myös valmennuksessa. Kysy lisää em. sähköpostin kautta tai puhelimitse 040 - 5041871

Facebookissa oma sivusto "Ensimmäisttä kertaa esimiehenä".

Lukijapalautetta:

Tarja Ilvonen, advisor

”Mietin tätä luonnollisesti suhteessa omiin esimiespositioihini ja erityisesti niiden alkuaikoihin: mielestäni tämä on erityisen hyvä siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa esimieheksi ryhtyvällä voi olla harhakuvia positiosta, kenties ihan tiedostamattomiakin. Kirja kuvaa konkreettisesti ja realistisesti sitä, miten erilaisia esimiehet lopulta ovat eli ei ole yhtä esimiehen mallia – hyvässä eikä pahassa. Minusta on myös erityisen hyvä, että kirjassa ei kerrota tarkemmin esimiespaikan organisaatiosta, esim. toimialaa yms. Joissain tarinoissa huomasin pohtivani, mikähän toimiala on kyseessä mutta on varmasti parempi että sitä ei kerrota niin se ei vie mennessään, esim. että tulisi ajatus ettei tämä tarina just liitykään minuun: tarinat on nostettu geneeriselle tasolle ja keskittyvät vain esimieheen jolloin kaikki toimivat kaikille eikä turhaa uteliaisuutta ruokita. Hienoa!

Erityisen hyvinä kappaleina haluaisin nostaa

·      verkostoja käsittelevä: varmasti monelle rohkaiseva

·      palautetta käsittelevä

·      rekrytointicase

·      palkkakeskustelut

·      alisuoriutujacase

Muutama kohta kuitenkin myös jäi hieman pohdituttamaan: taidan olla eri mieltä, mutta kuten kirjassakin hienosti todetaan, mielipiteitähän riittää ja ihan ok niin 😊

·      virheiden hyväksyminen ja esim. huumorin hyödyntäminen niiden käsittelyssä. Toisessa kohtaa esimies kertoi ”omista mokista” inhimillisyyden osoituksen?
Näen tämän asian toisin. Voi olla niin että me suomalaiset olemme niin ”herranpelkoista” väkeä, että virheitä pelätään aivan liikaa. Kääntäen, siinäkö syy tämän maan heikkoon innovaatiokykyyn vaikka valmiuksia kyllä olisi?
Olen itse sitä mieltä, että virheet ovat käytännöllinen ja halpa (tyypillisesti ilmainen) merkki virheestä toiminnassa, prosessissa, välineissä tai osaamisessa. Kun virhe ilmenee, sitä pitää tutkia reippaasti ja oppia ja korjata kohta joka virheen aiheutti: uskon nimittäin, että lopulta hyvin harvoin ihminen itse tekee virheen vaan se johtuu jostain asiasta toiminnassa. Se voi olla vaikka epäselvä viestintä tai puutteelliset tai vain yhdestä näkökulmasta tehdyt ohjeet: ne ohjeet silloin pitää korjata ja kiittää virheen tekijää siitä että hän toi asian näin näkyväksi 😊
Uusia ideoita, innovaatioita ei synny kuin kokeilemalla ja valtaosa kokeiluista johtaa epäonnistumiseen, virheeseen. Niitä pitää paitsi sietää, myös odottaa ja toivoa: organisaatio joka ei tee virheitä, ei myöskään haasta itseään tai ota mitään riskejä toiminnan kehittämiseksi.

·      arvokeskustelu on myös edelleen haastavaa meillä Suomessa: siksi hieman harmitti huomata että arvot ja periaatteet menevät kirjassa aavistuksen sekaisin…

·      kirjassa on jossain määrin mielestäni esimiehen ylentämistä: tämä toki voi toimia hyvin ajatellen lukijakuntaa mutta nykyjohtaminen korostaa työntekijöiden palvelijan roolia. Tässä usein puhutaan ”johdettavista” tai niistä ”toisista” jossa tietyllä tapaa on hieman arvolatautunut konnotaatio?

·      odotusten johtaminen mainitaan uskomuksia käsittelevässä kappaleessa: olisiko voinut avata hieman? Expectation management on todella tärkeä osa esimiestyötä ja se hieman jäi uupumaan tästä?

·      kaiken kaikkiaan jäin kaipaamaan strategian hyödyntämistä esimiestyössä, strategisen ajattelun merkitystä… nyt oikeastaan se nousi vain tuotekehityscasessa. Tässä korostuu esimiehen tietoisuus tavoitteista, mutta tietääkö esimies strategian? Se on iso haaste monille esimiehille.

·      ”Harjoita luovuutta ja pyri ajattelemaan kriittisesti”: mahtaakohan tämä avautua uudelle esimiehelle oikein? Luovuus ja kriittisyys molemmat tarvitaan mutta ajoitus on tärkeä: luovuus kyllä kuolee kriittisyyden edessä ja siinä on sitten esimiehen turha pyytää työntekijöitään ideoimaan keltaisille lapuille mitään.

Huoneentaulut ovat hieno juttu ja lopussa lukijalle annettu tehtävä: miltä sinun huoneentaulusi näyttää?

Tosin varsinkin kirjan alkupuolella ns. huoneentaulut antavat huonon esimerkin huoneentaulusta, ollen niin valtavan pitkiä: ehkä esimerkkimielessä ne olisi voinut kirkastaa oikeasti tauluiksi? Loppua kohti lyhenevät ja sitä myöten laatu paranee.”

Tarja Ilvonen, advisor

”Mietin tätä luonnollisesti suhteessa omiin esimiespositioihini ja erityisesti niiden alkuaikoihin: mielestäni tämä on erityisen hyvä siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa esimieheksi ryhtyvällä voi olla harhakuvia positiosta, kenties ihan tiedostamattomiakin. Kirja kuvaa konkreettisesti ja realistisesti sitä, miten erilaisia esimiehet lopulta ovat eli ei ole yhtä esimiehen mallia – hyvässä eikä pahassa. Minusta on myös erityisen hyvä, että kirjassa ei kerrota tarkemmin esimiespaikan organisaatiosta, esim. toimialaa yms. Joissain tarinoissa huomasin pohtivani, mikähän toimiala on kyseessä mutta on varmasti parempi että sitä ei kerrota niin se ei vie mennessään, esim. että tulisi ajatus ettei tämä tarina just liitykään minuun: tarinat on nostettu geneeriselle tasolle ja keskittyvät vain esimieheen jolloin kaikki toimivat kaikille eikä turhaa uteliaisuutta ruokita. Hienoa!

Erityisen hyvinä kappaleina haluaisin nostaa

·      verkostoja käsittelevä: varmasti monelle rohkaiseva

·      palautetta käsittelevä

·      rekrytointicase

·      palkkakeskustelut

·      alisuoriutujacase

Muutama kohta kuitenkin myös jäi hieman pohdituttamaan: taidan olla eri mieltä, mutta kuten kirjassakin hienosti todetaan, mielipiteitähän riittää ja ihan ok niin 😊

·      virheiden hyväksyminen ja esim. huumorin hyödyntäminen niiden käsittelyssä. Toisessa kohtaa esimies kertoi ”omista mokista” inhimillisyyden osoituksen?
Näen tämän asian toisin. Voi olla niin että me suomalaiset olemme niin ”herranpelkoista” väkeä, että virheitä pelätään aivan liikaa. Kääntäen, siinäkö syy tämän maan heikkoon innovaatiokykyyn vaikka valmiuksia kyllä olisi?
Olen itse sitä mieltä, että virheet ovat käytännöllinen ja halpa (tyypillisesti ilmainen) merkki virheestä toiminnassa, prosessissa, välineissä tai osaamisessa. Kun virhe ilmenee, sitä pitää tutkia reippaasti ja oppia ja korjata kohta joka virheen aiheutti: uskon nimittäin, että lopulta hyvin harvoin ihminen itse tekee virheen vaan se johtuu jostain asiasta toiminnassa. Se voi olla vaikka epäselvä viestintä tai puutteelliset tai vain yhdestä näkökulmasta tehdyt ohjeet: ne ohjeet silloin pitää korjata ja kiittää virheen tekijää siitä että hän toi asian näin näkyväksi 😊
Uusia ideoita, innovaatioita ei synny kuin kokeilemalla ja valtaosa kokeiluista johtaa epäonnistumiseen, virheeseen. Niitä pitää paitsi sietää, myös odottaa ja toivoa: organisaatio joka ei tee virheitä, ei myöskään haasta itseään tai ota mitään riskejä toiminnan kehittämiseksi.

·      arvokeskustelu on myös edelleen haastavaa meillä Suomessa: siksi hieman harmitti huomata että arvot ja periaatteet menevät kirjassa aavistuksen sekaisin…

·      kirjassa on jossain määrin mielestäni esimiehen ylentämistä: tämä toki voi toimia hyvin ajatellen lukijakuntaa mutta nykyjohtaminen korostaa työntekijöiden palvelijan roolia. Tässä usein puhutaan ”johdettavista” tai niistä ”toisista” jossa tietyllä tapaa on hieman arvolatautunut konnotaatio?

·      odotusten johtaminen mainitaan uskomuksia käsittelevässä kappaleessa: olisiko voinut avata hieman? Expectation management on todella tärkeä osa esimiestyötä ja se hieman jäi uupumaan tästä?

·      kaiken kaikkiaan jäin kaipaamaan strategian hyödyntämistä esimiestyössä, strategisen ajattelun merkitystä… nyt oikeastaan se nousi vain tuotekehityscasessa. Tässä korostuu esimiehen tietoisuus tavoitteista, mutta tietääkö esimies strategian? Se on iso haaste monille esimiehille.

·      ”Harjoita luovuutta ja pyri ajattelemaan kriittisesti”: mahtaakohan tämä avautua uudelle esimiehelle oikein? Luovuus ja kriittisyys molemmat tarvitaan mutta ajoitus on tärkeä: luovuus kyllä kuolee kriittisyyden edessä ja siinä on sitten esimiehen turha pyytää työntekijöitään ideoimaan keltaisille lapuille mitään.

Huoneentaulut ovat hieno juttu ja lopussa lukijalle annettu tehtävä: miltä sinun huoneentaulusi näyttää?

Tosin varsinkin kirjan alkupuolella ns. huoneentaulut antavat huonon esimerkin huoneentaulusta, ollen niin valtavan pitkiä: ehkä esimerkkimielessä ne olisi voinut kirkastaa oikeasti tauluiksi? Loppua kohti lyhenevät ja sitä myöten laatu paranee.”