Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
Luksushotellien elämää
Televisiossa näytetään eri maissa olevien luksushotellien toimintaa ja vieraiden palvelemista. Ohjelma on herättänyt minussa monenlaisia ajatuksia.
Luksushotellit kilpailevat rikkaista asiakkaista mitä erilaisimmin tavoin. Kaikille niille näyttää olevan yhteistä, että ne pyrkivät ylittämään asiakkaan odotukset. Ei mikään yksinkertainen tehtävä. Mark-hotelli Yhdysvalloissa tarjoaa kahden tunnin risteilyn 100-vuotiaalla laivalla New Yorkin edustalla vain 7 000 eurolla. Siihen hintaan saa kahdelle ruoat ja juomat. Matkan kesto kaksi tuntia.
Hotellit keskittyvät kuuluisuuksiin ja eri tavalla varakkaisiin ihmisiin. Monessa ohjelmassa on toistunut luonnehdinta vaikutusvaltainen. Mielenkiintoinen ilmaisu: millähän tuotakin mitataan ellei juuri rahalla hotellin näkökulmasta, koska tavallisilla ihmisillä ei ole varaa luksushotellin palveluihin.
Eräässä hotellissa osan henkilökunnasta piti olla ”näkymättömissä”, mikä tarkoitti sitä, etteivät työntekijät saaneet näyttäytyä käytävällä vieraiden liikkuessa ja etteivät he saaneet astua matolle vaan kulkea seinän vierellä.
Johtaminen näyttää olevan pikkutarkkaa. Pomot käyvät tarkistamassa tärkeimpien asiakkaiden sviitit. Eri pinnat tarkastetaan pyyhkäisemällä pintoja valkoisilla hanskoilla. Tyynyjä asetellaan uudelleen jne. Pomo jopa miettii, missä asennossa kahvikupin alla olevan asetin raidat ovat parhaimmillaan!
Näkemissäni ohjelmissa asiakaskunta näyttäytyy mielenkiintoisena: jotkut ovat tuiki tavallisia ja juttelevat ilman itsensä korostamista henkilökunnan kanssa. Jotkut taas käyttäytyvät kovin itsetietoisesti. Joku jopa kertoi vaativansa viimeisen päälle olevaa palvelua, koska on tottunut käyttämään viiden tähden hotelleja. Nekin ilmiselvästi varakkaan isukin rahoilla.
Summa summarum: koska itsellä ei ole kokemusta tuollaisista hotelleista, tyydyn vain ihmettelemään. Samalla ajattelen ihmiskuntaa: kukaan meistä ei valitse synnyinpaikkaansa. Joillekin tuollaiset palvelut lankeavat itsestään ilman omia ponnistuksia, joillekin päivittäinen ruoka on luksusta. Kaikki eivät noita palveluja osta, vaikka olisi siihen varaakin.
| ||