Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Puoluejohtajien kilpajuoksu
Eduskuntavaalien alla järjestetään vaikka kuinka monta vaalipaneelia, joissa pääosassa ovat puolueiden puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja eduskuntaryhmien puheenjohtaja. Lisäksi järjestetään muita paneeleja. Mikä niitä yhdistää?
Viimeisimmässä Tiede-lehdessä on juttu otsikolla ”Empatia on kova juttu”. Haastateltavana on ollut aivotutkija Katri Saarikivi. Hänen mukaansa kansanedustajat osaavat tehdä yhteistyötä. He osaavat olla kavereitakin keskenään. Keskustelun taso laskee silloin, kun he keskustelevat julkisuudessa maamme suunnasta.
”Julkisista esiintymisistä ei käy ilmi, että poliitikot yrittäisivät hirveästi ymmärtää toistensa näkökulmia. Pikemminkin he esittelevät toisistaan omia räväköitä väärintulkintoja, jotka eivät vi mitenkään pitää paikkaansa”, toteaa Saarikivi.
Saarikiven erään kolumnin mukaan poliitikkojen työhön kuuluva teatteri ja kilpailu estää oppimista ja yhteistyötä. Sarikivi ehdottaa uudenlaisia paneelikeskusteluja: kilpailun sijaan poliitikot pantaisiin tekemään yhteistyötä. He joutuisivat ratkaisemaan yhdessä ongelmia. Mikä tärkeää, yhteistyö edellyttää empatiaa, jota jutussa käsitelläänkin selkeästi.
Eduskunnan kyselytunnit jos mitkä ovat teatteria puhtaimmillaan. Opposition edustajat pyrkivät kaikin keinoin kampittamaan hallituksen ministereitä ja korostamaan omien näkemystensä ja puolueensa kantojen oikeutusta. Harvoin ministerit ja kysyjät saavat ymmärrystä toisiltaan ja harvoin esitettyä ideaa ikään kuin kehitetään eteenpäin.
On kansanedustajissa toki monia sellaisiakin, jotka esiintyvät harkitusti siten, että esittelevät asioita tunnustellen, ei ehdottomia totuuksina ja kysyvät ministerin näkemystä esittämälleen ehdotukselle tai asialle.
Olisikohan media valmis järjestämään sellaisia paneeleja, joissa vastakkaisia näkemyksiä edustavat ehdokkaat pantaisiin kehittelemään yhdessä ratkaisuja? Tuolloinhan he olisivat yhdessä pääosan esittäjiä ja katsojat pääsisivät seuraamaan heidän yhteistyötään ja empatiakykyään.
Kahden tai kolmen hengen ryhmiin jaetun osallistujajoukon työskentelyyn riittäisi parituntinen melko hyvin. Tämä poikkeaisi melkoisesti nykyisistä järjestelyistä, joissa toimittajat jakavat puheenvuoroja ja joissa kukin poliitikko pyrkii loistamaan yksilönä puolustaessaan puolueensa linjauksia parhaina mahdollisina.
On kai selvää, että poliittiset keskustelut kaipaisivat uudistuksia. Tavanomaisia paneelikeskusteluja on järjestetty jo vuosikymmeniä.
| ||