Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
Pankki- ja energiakriisit – jotakin niin tuttua
Suomessa koettiin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa pankkikriisi, jonka seuraukset näkyvät ja tuntuvat monen suomalaisen elämässä. Tällä vuosituhannella, vuosina 2007-2009 koettiin maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi. EU:ssa on sorvattu monenlaisia pelastuspaketteja eri maiden kriiseistä selviämiseksi.
Pankkikriisin aikaan 1990-luvulla silloinen pääministeri Esko Aho korosti pankkien omistajien vastuuta. Se ei toteutunut sillä tavalla kuin ainakin itse ymmärsin tarkoitetun. Moni pankkien hallinnossa toiminut ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa vajaavaisesti ymmärtänyt maallikko joutui kyllä vastuuseen.
Nyt energiapaketin yhteydessä on samoin korostettu omistajien kukkarolla käymistä ennen valtion mukaantuloa. Tässä on jotakin tuttua verrattuna 1990-lukuun, vaikka nyt puhutaankin takauksista ja lainoista eikä suorista tuista energiayhtiöille.
Kansalaisen näkökulmasta koko johdonnaiskauppa tuntuu riskialttiilta toiminnalta. Johdannaismarkkinoilla käydään kauppaa toki vaikka minkä mahdollisten hyödykkeiden kuten esimerkiksi kahvin tulevasta hinnasta.
Millainenhan maailma olisi ilman nykyisenlaisia johdannaismarkkinoita? Vaikuttaa siltä, että rahamaailma elää omaa elämäänsä. Riskejä otetaan, koska se tuottaa onnistuessaan ylimitoitetut palkkiot noissa tehtävissä toimiville. Me kansalaiset maksamme siivouskulut.
| ||