Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
Julkisen sektorin lakon voittajat ja häviäjät
Hoitajalakko on kestänyt jo viikon eikä sopu häämötä. Ketkä ovat voittajia ja häviäjiä tässä lakossa? Mitä voitto tarkoittaa?
Amerikkalainen huippuasianajaja Gerry Spence tarkoittaa voittamisella sitä, että ”saavutamme haluamamme, mikä usein merkitsee sitä, että autamme samalla toisia saavuttamaan mitä he haluavat. Voitto edistää hyviä tarkoitusperiä. Se saattaa auttaa meille tuntemattomia ihmisiä. Se saattaa paljastaa totuuden…”
Nyt käynnissä olevassa lakossa on kysymys pitkälti siitä, miten työnantajapuoli (kuntasektori ja edustajanaan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT) ja viime kädessä maan hallitus ja eduskunta osoittavat rahoitusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Hallitus ja eduskunta varovat ottamatta etukäteen kantaa korotusten määrään, koska ne haluavat antaa työmarkkinaosapuolten ratkoa riitansa. Vuoden 2007 neuvottelukierros on kaikkien muistissa. Nyt lakon aikana valtakunnansovittelijalla on kapellimestarin tahtipuikko, jonka hän luovuttaisi erilliselle
sovittelulautakunnalle ratkomaan koko kuntakentän työmarkkinariitaa.
Hoitajalakossa on kysymys myös alan houkuttelevuudesta yhä kovenevassa kilpailussa koulutetusta työvoimasta sekä siitä, miten tärkeänä päättäjät pitävät toimivia sosiaali- ja terveyspalveluja.
Kansalaisten kannalta kysymys on perusoikeuksien toteutumisesta. Perustuslain mukaan ” Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.” Samoin ” Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia
turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.”
On selvää, että esimerkiksi teollisuuden lakkoon verrattuna hoitajalakon seurauksista kärsivät tavalliset kansalaiset ja nimenomaan sairaat ja heidän omaisensa. Heillä ei kuitenkaan ole edustajaansa pöydissä, joissa sopua haetaan. Sama koskee tietenkin myös esimerkiksi opetusalan ja päivähoidon henkilöstön lakkoa.
Moni kansalainen voisi olla valmis maksamaan nykyistä enemmän veroa, jos se menisi esimerkiksi hoitajien palkkaukseen ja parempiin palveluihin. Käytännössä veroja ei kuitenkaan kohdenneta mihinkään erityiseen kohteeseen.
Yhä vaikeammaksi muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa sovittelulautakunta saattaa olla se väline, joka tuo edellytyksiä työnantaja- ja työntekijäpuolen välisen riidan ratkaisuun ja sovun löytämiseen. Tarvitaan luovia ratkaisuja, minkä mahdolliset riidan ulkopuoliset jäsenet voivat tuoda sovitteluun. Asialla on kiire. Työ- ja elinkeinoministeriö asettaneekin lautakunnan.
| ||