Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
Hoitajalakon kepit ja porkkanat
Superin ja Tehyn hoitajalakko jatkuu neljättä päivää. Lakon vaikutukset ovat näkyneet jo heti alusta alkaen. Sairaaloiden päivystyksissä on ruuhkaa. Leikkauksia ja kiireetöntä hoitoa on siirretty. Hoitojonot kasvavat. Sairaalahoitoa tarvitsevien kansalaisten huolet kasvavat.
Milloin on oikea aika lakkoilla?
Julkisuudessa puhutaan siitä, ettei julkisella sektorilla koskaan ole oikea aika lakkoilla. Ajatus on mielenkiintoinen: milloin olisi oikea aika lakkoilla. Lakkohan ei voi olla tavoite tai päämäärä. Lakkoon joudutaan silloin, kun ei ole päästy sopimukseen. Sopiminenhan on tavoite, koska silloin eri osapuolten tarpeet ja tavoitteet otetaan osapuolten hyväksymällä tavalla huomioon.
Palkankorotukset. Lakossa on kysymys ensisijaisesti palkankorotuksista. Järjestöt vaativat yleisen linjan mukaisten korotusten päälle viisivuotista palkkaohjelmaa ja siinä vuosittaista 3,6 prosentin korotusta yleisen linjan korotusten päälle. Samalla julkisuudessa esillä on ollut muita kuin suoranaisia palkka-asioita: työvuorosuunnittelu, henkilöstömäärä ja työolot, omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuudet ja johtaminen.
Jälkiviisaana voi sanoa, että korona-ajan palkkaratkaisuilla on ollut oma vaikutuksensa tilanteeseen. Hoitajat ja monet muut ammattiryhmät ovat joutuneet työskentelemään vaikeissa oloissa saamatta monissakaan paikoissa mitään ylimääräistä palkanlisää. Paineet näkynevät tältäkin osalta nyt palkankorotusvaatimuksissa.
Mitä esteitä on sovun tiellä? Keskeinen asia on raha eli kuntasektorin ja ensi vuonna toimintansa aloittavien hyvinvointialueiden taloudelliset mahdollisuudet vaadittuihin palkankorotuksiin. Tilannetta mutkistaa olennaisesti se, että hoitajaliittojen ohella muutkin sopijajärjestöt vaativat palkkaohjelmaa.
Venäjän sota Ukrainaa vastaan vaikuttaa EU-alueella ja Suomessa monin tavoin talouteen. Kallistunut energia näkyy kohonneena inflaationa ja kansalaisten elintason laskuna. Valtio joutuu ottamaan suunniteltua enemmän velkaa muun muassa puolustusvoimien menoja, maatalouden tukea sekä huoltovarmuutta ja Ukrainan pakolaisten vastaanottoa varten.
Korona jyllää edelleen ja sairastuneiden määrä on nyt suurempi kuin aikaisemmin. Tämä sitoo sairaaloiden ja muun terveydenhuollon resursseja ja viivästyttää muun hoidon tarjoamista. Tämä lisää hoitomenoja myös viiveellä.
Poliitikkojen asennoituminen on sikäli rajoitteena, että monet keskeiset ministerit ja eduskuntaryhmien johtajat ovat varoneet ottamasta kantaa työmarkkinapöydässä sovittaviin asioihin ja lupaamasta etukäteen valtion rahoitusta kuntasektorin palkkaratkaisuun. Keskusteluissa on viitattu vuoden 2007 tilanteeseen, jolloin palkankorotukset olivat vahvasti esillä Kokoomuksen vaaliohjelmassa poliitikkojen muistamin seurauksin.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyminen hyvinvointialueille ensi vuonna vaikuttaa sekin tilanteeseen. Tuolloin muun muassa näiden palvelujen järjestämisvastuu ja rahoitus siirtyvät kuntasektorilta hyvinvointialueille. Palkkaharminisointi lisää lähivuosina menoja hyvinvointialueilla.
Kunta- ja hyvinvointityönantajat KT ei näytä olevan valmis eri syistä tekemään järjestöjen vaatimaa monivuotista palkkaratkaisua.
Kannattaa muistaa, että Suomi käyttää terveydenhuoltoon vähemmän suhteessa kansantuotteeseen vähemmän rahaa kuin muut pohjoismaat. Tämä näkyy myös palkkatasossa. Tilanne vaatii korjausta lähivuosina.
Millaisia porkkanoita tulevasta sovintoratkaisusta on odotettavissa? Porkkanoilla tarkoitan kaikkea sitä hyvää, mikä sovinnosta seuraa. Hoitajien kannalta keskeistä on se, että palkkataso nousee ja että se on osaltaan osoitus työn arvostuksesta. Tyytyväisyys työhön voi kasvaa, jos palkkaratkaisun ohella työnantajat samalla huolehtivat työolojen ja johtamisen pitkäjänteisestä kehittämisestä. Sairaaloiden kannalta sopu merkitsee sitä, että palvelut saadaan taas palautettua mahdollisimman normaaleiksi ja hoitojonoja päästään purkamaan. Kansalaisten ja sairaiden kannalta hoito jatkuu ja koettu turvallisuus paranee. Koko yhteiskunnan kannalta voidaan keskittyä muihin kiireellisiin asioihin, joita niitäkin on riittämiin.
Mitä keppejä voi olla odotettavissa eli mitä saattaa tapahtua, ellei sopua löydy mahdollisimman nopeasti? Jos osapuolet eivät nopeasti löydä yksimielisyyttä suojelutyöhön annettavien lakkolaisten määristä, hallitus antaa eduskunnalle lain, jonka turvin asia järjestetään. Tämä ratkaisu saa luonnollisesti vastustusta järjestöissä ja lakkolaisissa.
Median suhtautuminen lakkoon vaikuttaa osaltaan päättäjien, kansalaisten ja palveluja tarvitsevien asenteisiin lakkoa kohtaan. Ainakin välillisesti se vaikuttaa myös lakossa oleviin. Nythän lakolla on ymmärrettävästi kansalaisten tuki. Kannat voivat muuttua nopeastikin sen mukaan, millaisia tapauksia lakon aikana ilmenee ja millaiseen sävyyn niistä mediassa kerrotaan.
Ukrainan sodan vaikutuksillakin koko EU-alueen ja samalla maamme taloustilanteeseen voi olla merkitystä sopuun pääsemisessä, jos julkisen sektorin liikkumatila olennaisesti kapenee.
Nopea ratkaisu on kaikkien etu. Jo yksin koronatilanne on merkinnyt terveyspalvelujen heikentymistä. Sen vuoksi nopean sovun löytäminen on kaikkien osapuolten kannalta välttämätöntä. Sopu on tärkeä myös alan houkuttelevuuden ja hoitajien alalla pysymisen kannalta. Sovinto edellyttää erilaisten vaihtoehtojen ennakkoluulotonta etsimistä ja yhteistä pyrkimystä kaikkia kohtuullisesti tyydyttävään sopuun.
Mahdollisia ratkaisuja on monenlaisia. Osapuolet voivat tehdä osaratkaisun ja sopia palkankorotuksista vain tämän vuoden osalta. Palkkaohjelmasta sovitaan erikseen myöhemmin tänä vuonna tai ensi vuoden alussa. Apuna siinä voidaan käyttää tarvittaessa erikseen asetettavaa ryhmää. Palkankorotuksista sovitaan vuotta pidemmän sopimuskauden osalta ja palkkaohjelman korotuksista myöhemmin erikseen. Palkoista palkkaohjelmineen sovitaan nyt samalla kertaa. Millaisia muita vaihtoehtoja voisi olla?
Kaikissa tapauksissa työnantaja joutuu ottamaan huomioon muidenkin järjestöjen lakkouhat ja niiden palkkavaatimukset palkkaohjelmineen. Vaikka KT pyrkinee samalla kertaa sopimukseen kaikkien järjestöjen osalta, se lienee vaikeaa.
| ||