Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Valtakunnan- ja hyvinvointialueiden taso vaalikeskusteluissa
Olen katsonut useimmat tv-vaalikeskustelut ja lehtien järjestämät keskustelut. Samat asiat toistuvat joka kerta. Harvoin tulee uutta esille. Vaikea uutta on keksiäkään, kun kyseessä ovat puolueiden puheenjohtajat? Mitä sitten vaalikeskustelussa esille tulleet asiat toteutuvat käytännössä hyvinvointialueilla?
Puheenjohtajat ovat luonnollisesti puhuneet asioista kovin yleisellä tasolla. Se on luonnollista, koska eihän heillä ole käytännön toiminnan kokemusta eikä sitä voi heiltä edellyttää. He puhuvat toiminnan raameista, rahoituksesta ja pääpiirteistä, tavoitteista.
Hyvinvointialueet poikkeavat paitsi asukasmääriltään myös monessa muussa suhteessa toisistaan. Sairastavuudessa ja sen myötä hoitotarpeissa on eroja. Joissakin nykyisissä kunnissa, kuntayhtymissä tai muissa järjestäjätahoissa palvelut toimivat nyt mallikkaasti, toisissa esimerkiksi hoitojonot ovat pitkät. Toimintatavoissa on eroja.
Toimintakulttuurit voivat poiketa merkittävästikin toisistaan samaan hyvinvointialueeseen tulevien toimintojen kesken. Terveys- ja sosiaalitoimen yhteensovittaminen vaatii monenlaista yhteensovittamista. Henkilöstöpula koettelee eri tavoin eri alueita.
Eri alueilla päättäjät ja virkamiesjohto joutuvat ottamaan alueelliset ja paikalliset asiat huomioon. Se, mikä toimii jollakin alueella, ei välttämättä ole sovellettavissa ainakaan sellaisenaan jollakin toisella. Puolueiden voimasuhteillakin valtuustoissa ja hallituksissa on joka tapauksessa merkitystä siinä, miten ja missä palvelut järjestetään.
Mielenkiintoista on nähdä, millä tavalla henkilöstö pääsee vaikuttamaan toimintojen suunnitteluun ja aikanaan toimintaan. Toivoisi, että toimintamallit muodostuisivat joustaviksi ja mahdollistaisivat henkilöstölle osaamisen tarkoituksenmukaisen käyttämisen ja sen jatkuvan kehittämisen sekä eri ammattiryhmien hyvän yhteistyön.
Päättäjiin ja johtoon kohdistuu paljon odotuksia. Työtä on paljon. Miten he onnistuvat panemaan asiat tärkeysjärjestykseen siten, että keskeisimmät toiminnat saadaan käytäntöön vuoden 2023 alusta lukien. On selvää, että siirtymävaihe kestää vuosia. Toki tehtävää riittää kyllä senkin jälkeen riittävästi, koska hoitotarpeet ja -mahdollisuudet muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Järjestelmän korjaustarpeisiinkin on syytä varautua.
Voi hyvällä syyllä todeta: ”Ei käy katteeks”, kuten aikanaan erässä mainoksessa todetaan. Tästäkin Suomi kyllä selviää.
| ||