Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Soten todellisuus lähivuosina
Vaalikeskustelussa toistuvat samat asiat: nopeasti hoitoon, palvelut lähellä ihmistä, tasa-arvoiset palvelut eri puolilla maata jne. Mikä on sitten todellisuus?
Alueilla valmistaudutaan ensimmäisiin vaaleihin ja virkamiestyönä valmistellaan hyvinvointialueiden rakentamista. Asioita riittää.
Kun ajatellaan käytettävissä olevaa aikaa, ennen kuin palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle, voidaan todeta tulevan tulipalokiireen. Pienin huolista ei ole tietojärjestelmien yhteensovittaminen.
On selvää, että valtava määrä työaikaa sitoutuu uudistuksen valmisteluun. Se kaikki on pois potilashoidosta ja sitä tukevista palveluista. Koska kysymyksessä on koko maassa tapahtuva samanaikainen siirtyminen uuteen järjestelmään, muiden kokemuksista ei juuri voida hyötyä.
Rahoituksen riittävyys mietityttää. Miten turvataan edes nykyinen hoidon taso, kun it-järjestelmät, palkkaharmonisointi yms kulut vievät todennäköisesti useamman miljardin. Nythän it-kulut on arvioitu optimistisesti.
Koronakin vaikeuttaa monin tavoin tilannetta. Hoitojonot ovat kasvaneet ja kasvavat vielä edelleen. Miten uudet hyvinvointialueet pystyvät selviytymään tuostakin urakasta?
Sivusta asiaa seuranneena tulee mieleen, olisiko asiassa kannattanut edetä vaiheittain, jolloin valmisteluun olisi saatu riittävästi aikaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että hyvinvointialuemalli olisi otettu ensi käyttöön vasta muutamalla alueella. Toki tämäkin olisi vaatinut erityisjärjestelyjä.
Jos kansalaiset odottavat nopeita parannuksia palvelujen saatavuuteen, he joutuvat pettymään. Näin suurta uudistusta ei saada toimivaksi vuodessa eikä kahdessa.
| ||