Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Itsensä johtamisen paradoksi
Vuosia on puhuttu siitä, miten tärkeää ja tavoiteltavaa on itsensä johtaminen. Kuka siis johtaa ja ketä? Voiko ihminen oikeasti johtaa itseään?
Professori eremita Liisa Keltikangas-Järvinen käsittelee vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan ”Hyvät tyypit. Temperamentit ja työelämä” itsensä johtamisen käsitettä ja toteaa, että ihmiselle keksitään uusia ominaisuuksia. ”Kun mielikuvat ihmisestä etääntyvät yhä kauemmas siitä, millainen tutkimustieto kertoo ihmisen olevan, ihmiselle ryhdytään keksimään ominaisuuksia työelämässä vallitsevien käsitysten tueksi. Näitä nykyajan keksimiä ominaisuuksia voisi luetella pitkän listan, mutta uusimpiin kuuluu ”ihminen, joka johtaa itseään”. Ihminen on toimija ja päätösten tekijä, eikä ihmisen sisältä löydy kohdetta, jota hän sitten itse johtaisi. Itseään johtava ihminen on absurditeetti. Antiikin aikana oli käsitys, että ihmisen päässä asuu pieni
mies Homunculus, joka ohjaa häntä, tekee hänen puolestaan ratkaisuja ja panee hänet tekemään erilaisia asioita. On palattu Homunculuksen aikaan.”
Tarkastellaanpa itsensä johtamista vaikkapa seuraavien tekijöiden osalta: integriteetti ja johtamisosaaminen, päätöksenteko, visioiminen ja suunnan luominen sekä tukeminen ja kannustaminen.
Jokainen ihminen tekee työssään koko ajan lukuisia ja erilaisia päätöksiä. Hän voi olla motivoitunut tekemään esimerkiksi aikaisempaa laajakantoisempia päätöksiä. Hänen esihenkilönsä kuitenkin näkee asian toisin eikä ole valmis keskustelujen jälkeenkään lisäämään toimivaltuuksia. Miten ”itseään johtava ihminen” voi toimia tavoitteidensa mukaisesti? Pyrkiikö hän vaikuttamaan esihenkilön esihenkilöön tai muulla tavalla saamaan tahtonsa lävitse? Entä, jos sekään ei auta? Mitä tuo itsensä johtaminen tällaisessa tilanteessa tarkoittaakaan?
Visioiminen ja suunnan näyttäminen liittyy vahvasti koko yrityksen tai muun yhteisön toimintaan. Hallitus määrittelee haluttavan tavoitetilan sekä strategian. Onnistuminen riippuu siitä, onko strategia selkeä ja ymmärrettävä ja miten päättäjät ja koko henkilöstö sen tulkitsevat ja ymmärtävät sekä onnistuvat toteuttamaan strategiaa päivittäisessä toiminnassa. Monestihan paperille kirjattu strategia ja arjen todellisuus ovat kaukana toisistaan. Vaikka eri yksiköillä ja toiminnoilla voi olla omia visioitaan, yksilön toiminnan on käytännössä mukauduttava kokonaisuuteen. Mitä tapahtuu, jos ihminen alkaakin ”johtaa itseään” ja toteuttaa noista visioista ja strategioista poikkeavia menettelytapoja?
Jokainen ihminen tarvitsee ja odottaa työstään palautetta sekä kannustusta ja erilaista tukea. Miten ”itseään johtava ihminen” antaa itselleen ja samalla vastaanottaa rehellistä palautetta omasta toiminnastaan? Miten ihmisen kannustaa itseään hyviin suorituksiin ja tukee itseään vaikeuksien hetkellä? Vaikka ihminen säännöllisesti reflektoi eli mietiskelee ja pohdiskelee omaa ajatteluaan ja toimintojaan, voiko hän irrottautua omista uskomuksistaan, odotuksistaan ja asenteistaan ja katsoa asioita ikään kuin ulkopuolelta?
Tietoisesti en ole pyrkinyt vastaamaan noihin kysymyksiin, vaan enemmänkin jätän ne lukijan pohdittavaksi. Kannattaisiko hylätä koko ajatus itsensä johtamisesta ja puhua johtamisesta sen varsinaisessa tarkoituksessa, jolloin vältettäisiin tuo itsensä johtamisen käsitteen monisärmäisyys ja ristiriitaisuus?
| ||