Kokemuksia järjestöjen hallitustoiminnasta, osa 37: päätöksentekotavat, konsensuspäätös

Yksimielisyyden sijaan päädytään monesti konsensukseen päätöksenteossa. Konsensus merkitsee jonkinasteista yksimielisyyttä. Senkin syntyminen edellyttää, että hallituksen jäsenet tekevät yksimieli-syyteen tähtäävän päätöksenteon tavoin keskustelun aikana myön-nytyksiä, vastamyönnytyksiä ja kompromisseja.

Konsensus voi tarkoittaakin usein sitä, että keskustelun tuloksena päädytään kompromissiin. Vertauskuvallisesti ”pannaan kirkko keskelle kylää”. Valitaan eräällä tavalla keskitie. Sovitellaan eri näkökantoja ja etsitään yhteistä nimittäjää. Se on kuitenkin harvoin kenenkään kannalta ihanteellinen ratkaisu. Erään sanonnan mukaan ” Ainoa, mikä unelmat hajottaa, on kompromissi.”

Esimerkki konsensuksesta. Osa hallituksen jäsenistä on sillä kannalla, että jäsenmaksu pidetään ennallaan eli 20 eurossa vuodessa, osa kannattaa sen nostamista 30 euroon ja osa 40 euroon. Asiassa ei saavuteta yksimielisyyttä. Vuosikokoukselle esitetään, että jäsen-maksuksi vahvistetaan 30 euroa. Tuo 30 euroa on puolivälissä 20 ja 40 euron mielipide-erojen kesken.

Konsensuspäätöksellä luodaan perusta päätöksen äänestyspäätöstä laajemmalle hyväksyttävyydelle varsinkin koko järjestön kannalta tärkeissä asioissa. Samalla saadaan mahdollisimman moni jäsen si-toutumaan päätökseen, vaikka sitoutuminen ei olekaan yhtä vahvaa kuin aidossa yksimielisessä päätöksenteossa.

Järjestöaktiivien kommentteja:

”Päädyttiin kompromissiin, kun ei jaksettu kuunnella ja etsiä yhteistä näkemystä.”

”Konsensus parempi kuin enemmistön valta.”

”Aikaa vähän. Kompromissi pelastus.”