Kuunteleminen kokouksissa

Hallituksen ja muissa kokouksissa ihmiset viestivät eri tavoin. Viestinnässä havaitseminen perustuu osaltaan vastaanottamisen taitoihin. Niitä ovat kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot. Molemmat ovat taitoja käsitellä vastaanotettuja sanomia.

Kuuntelemisen tärkeitä osa-alueita ja osataitoja ovat esimerkiksi sanojen, niiden käyttötapojen ja tavoitteiden esittämisen, kuullun ymmärtämisen, muistamisen, sanoman erittelyn, vertailun, yhdistelyn, tiivistämisen, ennakoimisen, tulkitsemisen, arvioimisen ja päättelyn taidot. kirjailija ja yleisneroksi sanottu Johann Wolfgang von Goethe on todennut osuvasti kuulemisesta: ”Kukin kuulee vain sen, minkä ymmärtää.”

Kuuntelemisen ja havaitsemisen taitoja voi olla vaikeaa päätellä pelkästään viestintäkäyttäytymisestä. Pelkkä pään nyökyttely ei vielä kerro edes sitä, kuunteleeko kokouksen osallistuja keskittyneesti toisen puhetta vai askarteleeko hänen mielensä ihan muissa asioissa. Sen sijaan vaikkapa siitä, miten oman puheen-vuoron liittää muiden keskusteluun, voi jo tehdä päätelmiä kuuntelemisen taidosta.

Havainnoinnin ja kuuntelemisen taito on kykyä poimia oleellinen asia toisten sanomista ja taitoa tunnistaa omia tulkintoja. Kuunteleminen on tilan antamista omassa mielessä sille, että kuuntelemme paitsi toisten sanomia myös omaan mieleemme tulevia ajatuksia ja tuntemuksia. Näin ymmärrettynä kuuntelu mahdollistaa sen tiedostamisen,

• millä tavalla juuri sillä hetkellä kuuntelemme
• millä tavalla kuultu asia koskettaa tietoisuuttamme
• millaisia ajatuksia omasta kokemusmaailmastamme nousee mieleen ja
• millaisia tulkintoja ja reaktioita kuulemamme meissä herättää.

Sananlaskun mukaan ”yksi pari korvia kuivattaa sata kieltä”.

Mistä syystä luontaisesti puhumme yleensä enemmän kuin

kuuntelemme? Mitä meillä on mahdollisuus oppia parantamalla

kuuntelutaitojamme? Miten voimme menetellä? Meillä on

tähän mitä parhaat fyysiset edellytykset. Meillä on kaksi korvaa

ja vain yksi suu.

Monissa kokouksissa samat ihmiset puhuvat paljon kuuntelematta ja ymmärtämättä lainkaan sitä, mitä toiset haluavat puheenvuoroillaan kertoa, ja linkittämättä sanottavansa toisten puheeseen. Samanaikaisesti kokouksissa on puhumattomuutta. Jotkut eivät käytä puheenvuoroa, vaikka heillä olisi kuinka tärkeää sanottavaa ja annettavaa yhteiseksi hyödyksi. Syitä on monia.

Lisää kuuntelemisesta seuraavassa jutussa ja tulevassa verkkokurssissa.