Ratkaisuvaihtoehdot päätöksenteossa

Kun ongelma on määritelty ja analysoitu, tavoite asetettu ja kriteereistä päätetty, on aika tuottaa ratkaisuvaihtoehtoja.  On tärkeää, että ratkaisuvaihtoehtoja tuotetaan vasta valintakriteerien valitsemisen jälkeen. Kriteerien pitää heijastella sitä, millaisia ratkaisuvaihtoehtoja ryhdytään hakemaan. Kriteerit ovat tienviittoja.

Järjestöissä, joissa palkatut toimihenkilöt valmistelevat hallituksen päätettävät asiat, valmistelijoiden on tärkeää tietää kriteerit, joilla päätösvaihtoehtoja arvioidaan. Tältä pohjalta he voivat valmistella erilaisia vaihtoehtoja päätösten pohjaksi.

Vaihtoehtojen tuottamisessa kannattaa hyödyntää erilaisia luovia työmenetelmiä. Tässä vaiheessa ei mitään ideoita kritisoida tai sensuroida. Ratkaisuun pyrittäessä ”huonot” ideat ja ”mahdottomilta” vaikuttavat ratkaisuvaihtoehdot ovat tärkeitä. Niitä yhdistelemällä saatetaan myöhemmin löytää ratkaisu, joka tuottaa optimaalisen päätöksen.

Tyypillisesti vaihtoehtoja ei edes ryhdytä kunnolla miettimään, jos jokin idea tuntuu jo valmiiksi riittävän. Vahvan aseman omaavan puheenjohtajan ilmoittama tiukka kanta voi vaikuttaa siihen, että iso osa jäsenistä on valmiina mukautumaan tuon kannan mukaiseen ratkaisuun.

Tutulta saattaa kuulostaa ilmaus ”tuohan on ihan hyvä idea, mutta…”. Tällaiset karikot voi helposti välttää luopumalla mutta-sanasta. Käyttökelpoinen tapa on jatkaa toisen esittämää ajatusta vaikkapa seuraavasti. ”…ja sen   hyvän puolen esille otetuista ideoista.

Kannattaako hallitukselle sitten esittää vaikkapa viittä eri vaihtoehtoa? Tuskinpa, koska päätöstilanteessa ajaudutaan helposti sattumanvaraiseen päätökseen.

Millaisia kokemuksia sinulla on järjestöjen päätöksenteosta? Esitetäänkö päättäjille vain yksi vai useampia vaihtoehtoja hyvine ja heikkoine puolineen sekä arvioituine vaikutuksineen? Miten tilannetta voi korjata? Mitä voit itse tehdä?