Kansanedustajilla on iso urakka, kun he käsittelevät sote-aineistoa. Varsinkin sosiaali- ja terveysvaliokunta ja perustuslakivaliokunta joutuvat toimimaan kovassa paineessa. Eivätkä pelkästään edustajat vaan myös valikuntaneuvokset, jotka käytännössä kirjoittavat mietintöluonnokset käsittelyyn ja sitten lopulliset mietinnöt.

Tavallisille kansalaisille eduskuntatyö näyttäytyy lähinnä tv-uutisten, ajankohtaiohjelmien ja tortaisin lähetettävien kyselytuntien muodossa.  Viimeksi mainitut ovat eräänlaista kansalaisille tarjoiltavaaa sirkushupia. Valiokuntatyö jää aika tuntemattomaksi isolle osalle kansalaisia. Harvapa lukee mietintöjä ja ottaa selvää siitä, keitä asiantuntijoita on käsittelyn aikana kuultu. Sitä emme tiedä, mitkä eri tahot ja miten tiiviisti ovat yhteydessä varinkin hallituspuolueiden edustajiin eri käsittelyvaiheissa. Harva edustaja kertoo avoimesti tällaisista yhteyksistä. On selvää, että sote-käänteissäkin on ollut ja on koko ajan voimakastakin vakuttamista. Kyseessä ovat isot taloudelliset intressit.

Eduskuntaakin tarvitaan lisää avoimuutta. Olisi aika luonnollista, että eduskunnassa kävijöiden tietoja annettaisiin nykyistä joustavammin median käyttöön. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että tätä kautta kaikki yhteydet tulisivat julkisiksi.

Kansanedustajilla on monenlaisia sidoksia. Rahaa tarvitaan vaalityöhön. Vaikka on muodikasta sanoa, etteivät lahjoitukset luo tarvetta vastapalveluihin, totuus on toinen. Syntyy kiitollisuudenvelkaa. Syntyy tarvetta ymmärtää lahjoittajien näkemyksiä, vaikka ei suoranaisesti edistäisikään joitakin lahjoittajapiireille tärkeitä asioita. On vaikea kuvitella, että lahjoittajat ihan vain hyvän hyvyyttään lahjoittavat suuria summia vaalityöhön. Käytännössä moni vähemmän tunnettu ehdokasjoutuu tyytymään pienen pieniin lahjoituksiin. Vaikka rahalla ei voikaan aina hankkia menestystä vaaleissa, ilman rahaa ei saa näkyvyyttä, ellei ole jo ennestään jollakin tavalla julkkis.