Mikale Jungner esitti Verkkouutisissa monia ajatuksia puoluetoiminnan uudistamiseksi: verkkouutiset.fi/disruptoidaan-politiikka

Mitä ajatukset voisivat merkitä ammattiliitoille ja koko ay-liikkeelle. Nyt kai voidaan sanoa, että ammatiliittorakenne on käytännössä samanlainen kuin sen alkuaikoina paikallisosastoineen, monissa liitoissa piiriorganisoineen ja liittoineen. Liittojen yhteisenä organisaationa on keskusjärjestö.

Liittojen puheenjohtajat ja hallitukset valitaan kokouksissa, joihin edustajat valitaan joko jäsenäänestyksellä taikka kokouksissa. Käytännössä monet liitot ovat luopuneet jo vuosia sitten liittokouksista tai vastaavista. Päättävänä elimena on valttusto tai vastaava elin. Liiton puheenjohtaja valitaan tämän kouksessa. Yhdistyslain mukaan puheenjohtajaa ei ole maahdollista valita jäsenäänestyksessä. Käytännössä tämä menettely tarkoittaa sitä, että muutama kymmentä jäsentä valitsee isoissakin liitoissa puheenjohtajan. Toki ennen valintakokousta voi olla jäsentilaisuuksia, joidda ehdokkaat esittäytyvät. Entä jos yhdistyslakia muutettaisiin siten, että puheenjohtaja voitaisiin  valita jäsenäänestyksessä? Valitaanhan presidenttikin tällä tavalla.

Vastaavasti liittojen johtohenkilöt sopivat jo hyvissä ajoin ennen keskusjärjestön kokousta siitä, ketä ne esittävät keskusjärjestön puheenjohtajaksi. Muutama iso liittto päättää todellisuudessa asiasta. Sopivaa ehdokasta käydään etukäteen pyytämässä tehtävään.

Aika yleisena keskustelunaoheena on, etteivät jäsenet osallistu riittävästi toimintaan, varsinkaan paikallisiin kokouksiin. Samalla kannattaisi kysyä, mitä sellaista kokoukset tarjoavat ihmisille, että niihin kannattaisi käyttää vapaa-aikaa, kun muutakin tekemistä on riittävästi. Harva jaksaa kiinnostua rutiniluontoisista asioista. Jos yhteisesti kuitenkin käsitellään jäseniä läheisesti koskettavia työpaikkojen asioita, luulisi kiinnostusta olevan. Siihen ei kuitenkaan tarvita läheskään aina muodollista kokousta. Kaikki asioista kiinnostuneet eivät halua sitoutua vuodeksikaan johonkin tehtävään.

Digiajassa jäsenet voisivat ilmaista mielipiteensä asioista ja antaa ideoitaan yhteiseen käyttöön, kunhan tällaiseen osallistumiseen luodaan edellytyksiä. Vuoropuhelu päättäjien ja jäsenten kesken vahvistaa osallisuutta ja auttaa sitoutumaan. Kaikki voittavat.

Ammattiliittoja tarvitaan. Työelämän pirstaleisuus - nollatuntisopimukset, keikkatyöt, pakkoyrittäjyys jne - merkitsee turvattomuutta ja tarvetta yhteiseen edunvalvontaan. Ammatttiyhdistysliikkeellä on mahdollissuus ja tarvetta uudistua.