Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
Syksyn palkkaneuvottelut
Tulevan syksyn palkkaneuvottelut käydään mielenkiintoisessa tilanteessa. Kikyssä sovittiin muun muassa työajan pidennyksestä ja julkisella sektorilla lomarahojen leikkauksista. Tämän jälkeen taloustilanne on muuttunut ennakoimattoman nopeasti myönteiseen suuntaan. Ennustajat eivät osanneet ennakoida tällaista tilannetta. Toki eri aloilla kehitys on toisistaan poikkeavaa.
Syksyyn koittaessa eri osapuolet tulevat esille vaatimuksineen. Perinteiseen tapaan työnantajat varoittelevat siitä, ettei orastavaa nousua saa pilata ylimitoitetuilla korotuksilla. Mieluummin pitäisi jatkaa ilman korotuksia. EK pyrkinee osaltaan koordinoimaan ainakin jaollakin tavalla jäsenliittojensa toimintaa. Samaa luonnollisesti tapahtuu palkansaajapuolella.
Ammattiliitotkin ovat eri asemassa keskenään. Joillakin aloilla on palkanmaksuvaraa, joillakin toisilla vähemmän. Keskiarvoa ei oikeasti ole olemassa, koska ei ole keskimääräistä työnantajaa. Liitoilla on toisistaan poikkeavaa neuvotteluvoimaa. Aloilla, joilla on työttömyyttä, sekin vaikuttaa asiaan.
Valtiovalta varonee puuttumasta käytännönläheisesti asiaan. Koska EK:n päätettyä sääntömuutoksella poistua sopijaroolistaan, keskitettyjä sopimuksia ei näillä näkymin enää solmita. Maan hallituksella on tietenkin valttikorttina veropäätökset, jos se haluaa niillä tukea ostovoiman kehitystä osana sen mieleisiä palkkaratkaisuja. Vaakakupissa on samalla julkisen velan supistamistavoite ja monet kasvavat menot. Liikkumavara ei ole suurta.
Neuvottelujen onnistumisen kannalta on toivottavaa, etteivät osapuolet käy julkisuuden kilpasille tavoitteineen. Onhan slvää, että yhden osapuolen esittäessä tiukkoja vaatimuksia, niistä muodostuu ankkuri, eräänlainen viitepiste, joka naulitsee muiden huomion. Harva johtaja ja liitto rohkenee esittää alemman tason korotusvaatimuksia, vaikka se voisi olla järkevää. Jäsenet eivät sellaista hevin hyväksyisi. Parempi ja viisaampi ratkaisu voisi olla tavoitteiden esittely neuvottelupöydissä, vaikka mediaa se tuskin tyydyttäisi.
Oman värinsä tuo julkinen sektori. Sillä työskentelevien ihmisten on vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä, miksi heidän lomarahojaan leikattiin, kun samaa ei tehty yksityisellä sektorilla. Komepensaatiovaatimukset lienevät itsestään selviä.
Suomalaisilla työmarkkinatoimijoilla on etuna sopimisen kulttuuri. Vaikeuksista huolimatta asioista on joskus monimutkaisten vaiheiden jälkeen aina päästy sopuun. Niin käy tulevallakin kierroksella.
| ||