Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
Puolueilla mietittävää
Ranskan on kokenut ison muutoksen, kun valtapuolueiden ulkopuolinen liike sai presidentin viran ja sama toitune parlamenttivaaleissa, kun ryhmittymä saanee enemmistön parlamenttiin. Suomessa hallituskriisi ratkaistiin antamalla perussuomalaisista erpttautuneelle ryhmälle entiset ministerinpaikat, vaikka ryhmä edustaa vain hieman yli puolta aikaisemmasta puolueen kansanedustajien joukosta. Hallituspuolueiden, kokoomuksen ja kskustan eduskuntaryhmät siunasivat puheenjohtajien sopiman ratkaisun.
Hjallis Harkimo on kritisoinut menettelyä. Lienee selvää, että puolueiden puheenjohtajilla on vahvastin valtaa ohjata puolueensa käytäytymistä ja kansanedustajien toimintaa varsinkin tilanteissa, kun hallituksen kohtalo on vaakalaudalla. Rivikansanedustajat joutuvat tyytymään ratkaisuihin, vaikka ne muodollisesti käsitelläänkin eduskuntaryhmissä. Ratkaisuissa on niin tärkeitä asioita pelissä, ettei puolueille keskeisiä tavoitteita haluta riskeerata. Näin oli nytkin varsinkin sote-ratkaisussa, maakuntahallinto ja valinnanvapaus.
Omissä ryhmissään oppositioon jäävät kansanedustajat voivat odottaa vaikeuksia seuraavissa vaaleissa. Ilman puolueen tukea läpimeno on vaikeaa. Pienetkin säröt milelikuvissa saattavat koitua kohtalokkaiksi. Puolueissa korostetaan yhtenäisyyttä, yhteen hiileen pihaltamista, mikä on luonnollista puolueen vaikutusmahdollisuuksien kannalta. Samalla yksittäisille edustajille pitää turvata vaikutusmahdollisuudet, koska ilman moniäänisyyttä mikään ryhmittymä ei uudistu eikä uudista. Siinäpä onkin pähkinä purtavaksi.
| ||