Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
Parhaat ratkaisut syntyvät yöllä!
Sipilän hallitus päätti yöllisten neuvottelujen jälkeen sotesta ja itsehallintoalueista. Tuleeko yöllä sitten parempia tuloksia?
Työmarkkinoilla on totuttu siihen, että tulopoliittiset sopimukset sekä niihin perustuneet virka- ja työehtosopimukset solmittiin vasta yön tunteina. Joskus jopa kellot vertauskuvallisesti pysäytettiin, kun haluttiin saada aikaan sopimus sovittuun määräaikaan mennessä. Käytännössä ei ole paljoakaan puhuttu siitä, mitä valvominen ja univaje vaikuttavat neuvottelijoihin ja heidän ajatteluunsa. Nyt hallitus puristi ratkaisun yöllä. Pääministeri Sipilä tiedotti ratkaisusta väsyneen oloisena. Tuskin muutkaan vuorokausia neuvotteluja käyneet olivat parhaimmillaan ratkaisun hetkinä.
PsM Paula Alhola Turun yliopistosta kirjoitti Suomen unitutkimusseuran lehdistötiedotteessa vuonna 2007 univajeen vaikutuksista, että ne ilmenevät jo lyhyen valvomisen jälkeen. Tiedotteessa todettiin seuraavaa: ”Univajeen haitalliset vaikutukset tiedonkäsittelykykyyn ovat nähtävissä jo 16 tunnin valvomisen jälkeen. Voi siis ajatella, että normaalin nukkumaanmenoajan mentyä ohi muutoksia alkaa esiintyä. Unen puute häiritsee erityisesti pitkäkestoista tarkkaavaisuuden ylläpitoa. Valvomisen myötä kyky havainnoida ympäristöä heikkenee, reaktiot hidastuvat ja virheiden määrä kasvaa. Muistitoimintoja univaje heikentää mm. siten, että asioiden lyhytkestoinen ylläpito muistissa heikkenee, uusien asioiden oppiminen häiriintyy ja tiedon haku pitkäkestoisesta muistista
vaikeutuu. Oman toiminnan suunnittelu huononee ja kynnys ottaa riskejä laskee. Väsyneenä onnettomuuksien ja tapaturmien riski kasvaa. Univajeen myötä myös mielialassa voi tapahtua muutoksia. Unen puute vähentää psyykkistä hyvinvointia ja elämänlaatua.”
Yöllisillä neuvotteluilla on tietysti oma tarkoituksensa. Niillä pyritään väsyttämään muiden osapuolien neuvottelijat niin fyysisesti, psyykkisesti kuin psykofyysisesti. Asettamalla tiukkoja takarajoja sopimusten teolle saadaan aikaan kiireen tunne. Tätä lisää vielä se, jos voi esittää uhkauksen, kuten pääministeri uhkasi hallituksen erolla. Tilanteesta hyötyy ainakin lyhyellä aikavälillä yleensä se osapuoli, joka voi asettaa aikarajoja.
Olisi ollut mielenkiintoista olla ”kärpäsenä katossa” seuraamassa neuvotteluja ja tehdä havaintoja myös väsymyksen vaikutuksista eri neuvottelijoihin.
| ||