Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
Tervehtiminen on niin vaikeaa
Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten käyttäydymme bussissa. Yleinen havainto on se, että yhä harvempi tervehtii kuljettajaa bussiin noustessaan ja vielä harvempi lähtiessään.
Toisin on esimerkiksi Espanjan aurinkorannikolla. Ihmiset tervehtivät ja kuljettajat ovat erittäin kohteliaita. Matkustajat puhuvat aika usein vieressä istuvan tuntemattoman kanssa. Meillä se ei ainakaan pääkaupunkiseudulla tule kysymykseen. Mieleeni muistuu huvittava tapaus junasta vuosia sitten. Vanha, Savosta Helsinkiin sukuloimaan tullut mies kysyi vastapäätä istuneelta puku- ja salkkumieheltä, oliko mukava olla eläkkeellä. Mies ei vastannut, jonka jälkeen kysyjä toisti pari kertaa kysymyksen. Vihdoin mies sanoi, ettei ollut vielä eläkkeellä. Tähän savolainen tokaisi, että olihan mies ainakin 60-vuotias. No, ei ollut. Juttu jatkoi, kun savolainen totesi, että olihan mies yli 50-vuotias. Ei ollut sitäkään. Tämän jälkeen kanssamatkustajat räjähtivät nauruun. Nolo tilanne miehelle. Olisi kannattanut olla
hiljaa koko ajan.
Toivoa ei kannata menettää: kannattaa pitää itse tapana tervehtiä kuljettajaa. Se ei maksa mitään. Toki joskus käy niinkin, ettei kuljettaja omista syistään kiinnitä mitään huomiota asiaan. Ei sekään saa lannistaa.
| ||