Tapahtumakalenteri
Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
1 | 2 | 3 | 4 | |||
5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
Valtionyhtiö – turvallinen työpaikka?
Valtionyhtiö – turvallinen työpaikka?
Itella ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut, joiden seurauksena jopa 1 200 ihmisen työpaikka on uhattuna. Kenen on vastuu? Mitä ja kenen etua tämä palvelee?
Valtio omistaa Itella Oyj:n koko osakekannan. Itellan samoin kuin muiden muiden valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaa johdetaan valtioneuvoston omistajaohjausosastossa, joka vastaa omistajastrategian valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hyvän hallintotavan kehittämisestä.
Itella toimii markkinaehtoisesti. Valtiolla on omistajana strateginen intressi. Valtio-omistajan tavoitteena on parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen. Tätä yhtiö ilmoittaa arvioitavan kannattavuuden ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun perusteella.
Valtionyhtiöillä oli aiemmin maine, että henkilöstö saattoi kokea työpaikat turvallisina. Markkinavoimat eivät olleet tunkeutuneet kaikille yhteiskunnan toimintalohkoille. Euroopasta ei tullut säätelyä. Toimintaa eivät säädelleet myöskään lyhyen ajan voittotavoitteet. Nyttemmin Itella toimii kuten mikä tahansa muu yhtiö ja tavoittelee voittoa. Toki postilaissa on omat velvoitteensa.
On kiistatonta, että perinteisen postin kysyntä on laskenut voimakkaasti, yhtiön mukaan jopa yhtiön odottamaa voimakkaammin. Kuka tai ketkä vastaavat siitä, että ennusteet ovat olleet virheellisiä ja että korjausliike tehdään vasta nyt ja noin voimakkaasti?
Itella ei ole tietenkään konsernina vastuussa tästä, koska Itella on käsite, osakeyhtiölain mukainen rakennelma. Sen kanssa ei voi neuvotella ja sopia. Päätökset tehdään hallituksessa. Johto valmistelee ja panee päätökset täytäntöön. Näiden vastuuta dramaattisista muutoksista ei juurikaan nosteta esille. Kukaan ei puhu esimerkiksi palkkioiden leikkaamisesta, vaikka se ei tietehkään ole ratkaisu ongelmaan. Ay-liikkeen vastuusta näissä yhteyksissä kyllä puhutaan yleisesti yhteiskunnassa.
Henkilöstövähennyksistä ilmoitettaessa ei puhuta ihmisistä persoonina, jotka kaikki ovat eläviä ja tunteellisia ihmisiä, vaan numeroina. Päätöksistä kerrottaessa eivät oteta huomioon sitä, millä tavalla työpaikan menettäminen vaikuttaa ihmisten omanarvontuntoon sekä fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, tulevaisuudenuskoon ja näiden ihmisten lähipiiriin, perheeseen. Tunteet kuten häpeä, kiukku, viha ja pelko jäävät ihmisten itsensä käsiteltäviksi.
Neuvottelut käydään yhtiötä edustavien kanssa. Neuvotteluissa tavoitteena on saada aikaan säästöjä ja sitä kautta varmistaa tuottoa omistajalle, valtiolle. Poliitikot puhuvat eduskunnassa valtion omistajaohjauksen terävöittämisestä, mutta puheilla ei ole käytännön vaikutusta irtisanomisiin ja irtisanottavien elämään.
Vaikka paluuta menneeseen ei ole, tänä päivänä joutuu väkisinkin ihmettelemään, miten kummassa maallamme oli esimerkiksi 1950 ja 1960-luvuilla ylläpitää pienissäkin kylissä postitoimipaikkoja, vaikkapa kyläkaupan yhteydessä. Silloinhan elämä oli kaikin puolin niukempaa. Silloin ei puhuttu postin tuottamasta voitosta. Nyt kilpailusta ja rahasta on tullut epäjumalia, joiden edessä nöyrrymme.
| ||