Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 |
Terveydenhuolto pakastaa osaamista
Julkaistu: 10 lehdessä STT:n artikkelipalvelun kautta v. 2002
Terveydenhuolto pakastaa osaamista
Lääketiede, hoitokäytännöt, lääkkeet, teknologia ja koulutus kehittyvät koko ajan. Sairaaloiden, terveyskeskusten ja muiden terveydenhuollon tehokas toiminta perustuu pitkälti henkilöstön jatkuvaan kehittämiseen ja osaamisen monipuoliseen hyödyntämiseen.
Tulevaisuudessa entistä ratkaisevammaksi tulee se, miten kannustavia oppimisympäristöjä julkisen terveydenhuollon organisaatiot pystyvät luomaan, jotta ne saavat jatkossakin palvelukseensa osaavia ja motivoituneita ammattilaisia. Ikärakenteen muutosten seurauksena työssä olevien keski-ikä kohoaa ja tällä vuosikymmenellä eläkkeelle jää lähes 60~000 työntekijää. Terveydenhuolto joutuu kamppailemaan työvoimasta.
Tarve tietojen ja taitojen jatkuvaan uusimiseen sekä kokemustiedon siirtämiseen uusille työntekijöille kasvaa. Lamavuosina koulutusmäärärahat olivat ensimmäisinä leikkauskohteita monilla työpaikoilla. Joissakin tapauksissa ne poistettiin lähes kokonaan. Henkilöstön kehittämiseen tarkoitetut varat ovat edelleen pienet monissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, yleensä alle prosentin palkkasummasta. Toisin on monilla muilla aloilla: esimerkiksi TietoEnatorissa koulutukseen käytetään 5-6 prosenttia liikevaihdosta (HS 7.4.2002).
Vaikka koulutukseen olisikin varoja, ei sijaisia ole saatu palkata koulutuspäiviksi. Tämä on estänyt koulutukseen osallistumista koulutushalukkuudesta riippumatta, koska työhön jäävien ennestään kova työtaakka kasvaisi kohtuuttomasti.
Yksilöiden omaa ja yhteistä osaamista
Hoitajat, lääkärit ja muu terveydenhuollon henkilöstö saavat korkeatasoisen peruskoulutuksen. Hoitohenkilöstön koulutusta on muutettu voimakkaasti. Aikaisemmat toisen asteen tutkinnot, esimerkiksi kodinhoitajan, lastenhoitajan, mielenterveyshoitajan ja perushoitajan tutkinnot, on uudistettu lähihoitajakoulutukseksi. Sairaanhoitajakoulutus tapahtuu ammattikorkeakouluissa.
Yksilöiden osaaminen ei kuitenkaan yksin takaa korkeatasoista hoitoa. Tarvitaan jaettua asiantuntijuutta ja hoitoon osallistuvien saumatonta yhteistyötä. Tällaisessa työskentelyssä eri osaajat jakavat keskenään tietoihinsa, taitoihinsa, asenteisiinsa, kokemukseensa ja verkostoihinsa liittyviä voimavarojaan ja osaamistaan keskenään siten, että he saavuttavat yhdessä sellaista, mikä ei olisi kenellekään yksin mahdollista. Tämä ei toteudu tänä päivänä lähimainkaan riittävästi.
Osaamista hukataan
Monilla työpaikoilla johto on oivaltanut osaamisen kehittämisen ja yhteistyön tärkeyden ja kannustaa henkilöstöä siihen. Valitettavan useissa laitoksissa toiminta on hierarkkisen byrokraattista. Esimiehet arvioivat ja arvostavat työntekijöiden osaamista puhtaasti peruskoulutustason perusteella, ikään kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten hankittu koulutus pelkästään määrittäisi nykyisen osaamisen. Työntekijät saavat käyttää vain osan osaamisestaan ja joutuvat toimimaan vastoin tahtoaan osaamisensa minimirajoilla.
Pahimmillaan esimiehet ovat kieltäneet ammattihenkilöitä tekemästä sellaisia tehtäviä, joita he ovat vuosikausia tehneet ja jotka he osaavat. Tämä on koskenut erityisesti lähi- ja perushoitajien osallistumista lääkehoitoon. Tilanteet ovat surkuhupaisia silloin, kun pätevä hoitaja ei saa antaa potilaalle lääkehoitoa, josta potilas itse tai hänen lähiomaisensa sitten huolehtii kotona. Samanlainen tilanne on silloin, kun hoitaja saa ja joutuu yövuorossa tekemään tehtäviä, joihin hän ei saa osallistua päiväaikaan.
Osaamisen vajaakäytöstä on monenlaisia seurauksia. Osaamista ei voi pakastaa kuten marjoja ja ottaa myöhemmin tuoreena käyttöön. Työntekijät kokevat turhauttavana ja henkisesti lamauttavana osaamista väheksyvän työskentelyilmapiirin. Motivaatio itsensä jatkuvaan kehittämiseen kärsii, tulee jaksamisongelmia, ammattiryhmien väliset suhteet kärjistyvät ja yhteistyö on pinnallista. Työyhteisön työntekijöiden erilaista, toinen toisiaan täydentävää osaamista ei saada käyttöön. Tuloksena on, etteivät potilaat saa niin hyvää hoitoa, kuin mihin työyhteisön voimavarat antaisivat oikein käytettyinä mahdollisuuden.
Kohti oppivia organisaatioita
Tehokas terveydenhuolto perustuu myös tulevaisuudessa siihen, että se saa palvelukseensa hyvin koulutettua ja työhönsä motivoitunutta ja sitoutunutta henkilöstä. Tämä edellyttää johtamisen kehittämistä siten, että työntekijöille luodaan edellytyksiä jatkuvaan oppimiseen paitsi yksilöinä myös yhdessä.
Oppimiseen innostavassa organisaatiossa voidaan havaita ainakin seuraavanlaisia asioita:
Työntekijöillä on mahdollisimman yhtenäinen näkemys työyhteisön perustehtävästä, miksi se on olemassa, millaiset toimintaperiaatteet ja arvot sillä on. Jokainen tietää, mihin toiminnalla pyritään, mitä tavoitellaan.
Organisaatio toimii joustavasti ja ottaa huomioon yksilöiden erilaisen osaamisen. Esimiehet kannustavat osaamisen jatkuvaan ja monipuoliseen kehittämiseen. Henkilöstö voi turvallisesti ja avoimesti kysellä ja kyseenalaista asioita. Virheet ovat keinoja oppimisen eivätkä kaikin keinoin vältettäviä asioita. Monestihan virheistä seuraa moitteita. Työntekijöillä on monenlaisia verkostoja ja vuorovaikutussuhteita myös oman työpaikan ulkopuolella.
Oppimiseen kannustavassa työyhteisössä selvitetään jatkuvasti, millaista ja minkä tasoista osaamista tullaan tarvitsemaan ja millaisia kehityspolkuja työntekijä tarvitsee osaamisen hankkimiseksi. Erilaisissa elämänvaiheissa oleville työntekijöille mahdollistetaan erilaisten kehittämispolkujen käyttäminen. Kaikille tarjotaan mahdollisuudet osaamisen jatkuvaan kehittämisen. Osaamisen hankkimiselle luodaan edellytykset myös sijaisjärjestelyin, jotta koulutukseen osallistujia ei syyllistetä muiden työtaakan kasvulla.
Työskentelyn organisoinnilla edistetään yhdessä oppimista ja yhteisöllisyyden kehittämistä. Lääkärit ja hoitohenkilöstö voivat nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä kasvattaa merkittävästi yhteistä ja toinen toistensa osaamista. Samalla on muistettava, että osaamisen kehittämisessä työntekijöillä itsellään on ratkaiseva osuus. Jokaisen on oltava valmis kehittämään itseään ja työyhteisöään.
Se vaatii motivaatiota, uskallusta ja itsensä likoon panemista. Tästä saatavat palkinnot ovat tavoittelemisen arvoisia: työn mielekkyys lisääntyy, stressi vähenee, innostus jatkuvaan oppimiseen kasvaa, palkkakin voi nousta ja omat kokemukset työelämästä saavat uudenlaista merkitystä. Työssä jaksaminen heijastuu myönteisesti muuhunkin elämään.
| ||